Matikkaa Maahisten malliin PDF Tulosta

Suvikki Nordberg, erityisluokanopettaja

Matematiikkaa Maahisten malliin on kuvaus tavasta toimia, ei vain opettaa matematiikkaa. Toiminta Maahisten esiopetusryhmässä perustui Bright Start -opetusohjelmasta heränneeseen visioon siitä, että jokainen lapsi hyötyy toiminnasta joka on määrätietoista, aikatauluun ja päämäärään sidottua. Tavoitteet puolestaan olivat aina opetussuunnitelman mukaisia, ja keinotkin varsin perinteisiin pedagogioihin perustuvia.

Maahisten esiopetusryhmä toimi Hösmärin Päiväkodissa, Espoossa, painotusalueenaan matematiikka, vuosina 2000–2002. Lasten lukumäärä ryhmässä oli noin 20, ja joukkoon kuului integroituna 3–5 erityislasta. Henkilökuntaan kuuluivat lastentarhanopettaja, kaksi lastenhoitajaa ja lisäksi ensimmäisenä vuonna henkilökohtainen avustaja, seuraavana ryhmäavustaja. Lastentarhanopettaja ja avustaja työskentelivät aina ns. välivuorossa klo 8–16 ja lastenhoitajat vuorottelivat äärivuoroissa (Ryhmä oli avoinna 6.30–17.00).

Joka syksy aloitimme pohtimalla ryhmiin jakoa ja pyrimme jakamaan lapset kolmeen toimivaan pienryhmään. Näin jokainen meistä kolmesta kasvatusvastuullisesta aikuisesta sai oman pienryhmänsä. Emme pitäneet jakokriteerinä lasten tieto-taitotasoja, mutta katsoimme, että mahdolliset erityislapset jakautuvat eri ryhmiin tasaisesti ja että tyttöjen ja poikien määrät olisivat ryhmissä tasaiset. Me koimme positiiviseksi sen että joka ryhmässä on kaikentasoisia lapsia. Ryhmien koot meillä vuosien varrella ovat vaihdelleet 6–8 lapsen välillä.

Maahisissa toimiessamme kukin aikuinen vastasi omasta pienryhmästään koko vuoden. "Oma Aikuinen" hoiti siis oman ryhmänsä ohjauksen ja auttoi harjoitusten tekemisessä sekä huolehti palvelusuhdekeskusteluista perheen kanssa. Emme koskaan vaihtaneet aikuisia tai lapsia ryhmästä toiseen – niin vaikeaa ongelmaa ei tullut eteen että siihen olisi ollut tarvetta!

Maahisissa haluttiin panostaa laadukkaaseen matematiikan opetukseen, koska uskoimme matemaattisen ajattelun kehittämisen myötä voivamme vaikuttaa ajattelun kehittymiseen. Säännöt jotka hallitsevat matematiikan maailmaa, voivat osoittaa lapselle että muutkin elämän osa-alueet ovat hallittavissa luomalla käyttäytymiskoodeja tai noudattamalla jo olemassa olevia sääntöjä, vaikkapa soveltaen…

Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa puhutaan arkipäivän matematiikasta. Jos katsoo tarkkaan, huomaakin että matematiikkaa on kaikkialla ja lähes kaikissa päiväkotiryhmissä "tehdään" matematiikkaa. Puuttumaan on usein jäänyt vain tehtyjen toimintojen sanallistaminen. Lapset muodostavat jonoja ja rivejä ja joukkoja, mutta lapsille ei huomata kertoa riittävän selvästi mitä he ovat tehneet, ja tehtyjä asioita ei viedä eteenpäin, piirretä vaikka paperille jonoja ja rivejä, ja täten selvennetä merkitystä ja tuoda esille oikeita, toimintoihin liittyviä matemaattisia termejä. Kokemukseni mukaan eheyttäminen on päiväkotimaailmassa siinä mielessä hieman harhaanjohtava termi, että se sallii asioiden tekemisen muun yhteydessä, mutta sitä ei aina viedä kunnialliseen loppuun saakka ja tehdä lapsia tietoiseksi kaikista niistä asioista, joita he ovat jo tehneet ja oppineet.

Aina kun opetamme lapselle jotakin,
Estämme häntä keksimästä sitä itse.
Mutta se minkä sallimme hänen keksiä omin päin,
säilyy hänessä katoamattomana, elämän loppuun saakka.

– Jean Piaget –

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on aktiivinen tapahtuma, jossa oppilas aiempien kokemustensa ja omien käsitystensä pohjalta rakentaa ajatteluaan. Aikuisen rooli on ohjata lasta oikeaan suuntaan, antaa oikeat termit käsitteille ja luoda sopiva oppimisympäristö matemaattiselle oppimiselle. Osana oppimisympäristöä ovat asenteet opittavaa kohtaan ja käsitys omasta itsestä oppijana. Tunne on tärkeää myös matematiikan opiskelussa: kielteinen tunne estää tai vaikeuttaa oppimista, myönteinen tunne kannustaa yrittämään ja kohottaa itsetuntoa. Toivoimme että lapset saisivat positiivisia kokemuksia matematiikasta.

Ensimmäinen ja tärkein matematiikan oppimateriaali on aina lapsi ja lapsiryhmä. Lähes kaikki esiopetussuunnitelmaan kuuluvat matemaattiset ilmiöt voi havainnollistaa lapsia apuna käyttäen. Seuraavaksi tulevat lapsen lelut ja tarvikkeet ja kaikki muu käsin kosketeltava, kynää ja paperia käytetään vasta sitten, kun lapsi jo ymmärtää käsiteltävän aiheen ja on todistamisen vuoro.

Matematiikkaa opiskeltiin Maahisissa kerran viikossa, toki eheytettynä myös liikuntatuokioissa, luontoretkillä ja taideaineiden yhteydessä pitkin viikkoa. Pyrimme noudattamaan joka päivä samaa kaavaa, oli sitten matematiikan, kielen ja vuorovaikutuksen tai luontokasvatuksen päivä…

Tyypillinen päivä oli rakenteeltaan seuraavanlainen:
● AAMUPIIRI aloitti päivän kello 9.00. Toivotimme toisille hyvää huomenta ja loimme katsauksen kalenteriin: päivämäärä ja viikonpäivä katsottiin yleensä joka päivä, silloin tällöin keskusteltiin tarkemmin vuodenajoista ja käsitteistä eilen, tänään ja huomenna. Säätilaa seurattiin lyhyen periodin ajan hyvinkin tarkasti, yleensä huomioitiin muutokset säässä ja niiden vaikutukset pukeutumiseen ja käyttäytymiseen ulkoiltaessa tai liikenteessä.

Aamupiirissä myös annettiin opastus päivän oppimistehtävään. Lapsille kerrottiin mitä tänään on tarkoitus tehdä: esimerkiksi opetellaan laskemaan suuria määriä(1–10kpl). Yhdessä sitten pohdittiin mitä kaikkea voi laskea omasta vartalosta. Yhdessä etsittiin ja löydettiin silmät ja korvat ja sormet ja varpaat jne. Aamupiirin kesto oli noin 15–20min. Tämän jälkeen kukin ryhmä siirtyi omaan tilaansa jatkamaan harjoituksia (iltavuorolainenkin oli saapunut paikalle viimeistään 9.20). Meidän päiväkotimme ei ole sen kummoisempi kuin muutkaan, joten tiloina olivat käytössä eteiset ja kahvihuoneet ja makuuhuoneet…

● PIENRYHMÄT jatkoivat jo aloitettua toimintaa etukäteen valmistetun materiaalin kanssa. Ryhmän vetäjä oli tässä tapauksessa varannut jokaista lasta varten purkin, jossa on 1–10 esinettä: nappeja, helmiä, milloin mitäkin. Ensin kipattiin purkki ylösalaisin lattialle ja katsottiin mitä tuli ulos: oh, lasihelmiä! Ohjaaja kysyi lapselta osaako hän sanoa kuinka monta helmeä lattialla on. Lapsi antoi arvion ja ohjaaja pyysi häntä varmistamaan onko näin…mutta ohjaaja näytti lapselle ensin hyvän tavan laskea esineitä: esineet siirretään vaikka riviin tai pinoon, jotta voidaan erottaa toisistaan jo lasketut ja vielä laskemattomat helmet.. ohjaaja korosti helmen ja luvun yhteenkuuluvuutta: yksi ja yksi helmi siirtyy riviin, kaksi ja rivissä on kaksi helmeä jne. Kun lapsi oli laskenut lasihelmensä, laskettiin vielä yhdessä ääneen helmet. On hyvä laskea välillä hyvin hitaasti ja muutenkin vaihdella tahtia, jotta lukumäärän vastaavuuden käsite vahvistuu eikä lapsi rallata vain ulkoa oppimaansa lorua yy, kaa, koo, nee...

● Kun pienryhmä oli suoriutunut laskemistehtävästä, teki se yhdessä ohjaajansa kanssa vastaavan TEHTÄVÄN PAPERILLA. Tällaisen harjoituksen jälkeen voitiin piirtää tyhjiin ruutuihin numeron osoittama määrä kuvioita. Paperi talletettiin lapsen omaan työkansioon.

● Ennen kuin lasten päivä päättyi, Maahisissa oli vieraillut ystävämme VIIVI VIIRUPÖLLÖ. Viivi asui seinällä pahvista väkerretyssä koivuisessa pöntössä. Pöllöthän nukkuvat päivisin, joten Viivi nukkui aina ohi opetustuokioiden, mutta havahtui sitten puolen päivän jälkeen kyselemään lapsilta, mitä he olivat tänään oppineet. Lapset sitten kertoivat Viiville, mitä on tehty. Viivipä rupesi voivottelemaan, että hänkin haluaisi oppia laskemaan hyvin! Miten hän nyt sen voi opetella yksin metsässä? Ja lapset neuvoivat Viiviä… miten Viivi voisi laskea käpyjä tai tikkuja tai pähkinöitä tai linnunmunia…Yhdessä Viivin ja lasten ja ohjaajien kanssa vietettiin kymmenisen minuuttia pohdiskellen ongelmalle ratkaisua, kunnes tyytyväinen Viivi lehahti takaisin koloonsa kokeilemaan saamiansa neuvoja.

● Vaikka lasten työ olikin jo päättynyt, aikuiset vielä keskustelivat oppimistehtävän toteutumisesta ja antoivat PALAUTETTA toisilleen. Miten meni aamupiiri? Entä pienryhmät? Voidaanko jatkaa eteenpäin vai jatketaanko vielä laskemista toisenkin kerran? Tämä oli erittäin tärkeää, jotta ryhmän kaikilla aikuisilla olisi käsitys kunkin pienryhmän lapsista ja heidän tavoistaan oppia ja mahdollisista ongelmista tai erityislahjakkuuksista tällä saralla.

Jos joku ryhmän aikuisista oli poissa, poissaolijan ryhmä ei toki jäänyt ilman opetusta vaan jompikumpi muista aikuisista tai ryhmäavustaja piti ryhmän tuokion. Jos puuttui kaksi aikuista, vedettiin tuokio aamupiirin jatkoksi kaikille yhtä aikaa, ehkä sitten hieman kulmia oikoen. Periaatteena kuitenkin on aina ollut, että opetustuokiot pidetään. Lapsiryhmä on helpompi hallita innostuneena ja motivoituneena, ja käytettyään ensin aivojaan ajattelutyöhön lapsi jaksaa keskittyä leikkeihinsäkin paremmin.

Kaikki tuokiot suunniteltiin yhdessä viikoittaisessa palaverissa. Niissä käytiin läpi aihe ja sen käsittelytapa ensin lastentarhanopettajan vetämässä aamupiirissä ja sitten jokaisen ohjaajan omassa pienryhmässä. Toteutus ei siis juurikaan poikennut pienryhmien välillä, toki ryhmien sisäiset persoonat – ohjaaja omine materiaalivalintoineen ja lapset ajatuksineen – vaikuttivat lopputulokseen.

Viikoittain teimme myös paljon muita asioita, joiden ei heti ajattelisi liittyvän matematiikan opettamiseen mutta jotka edesauttavat matematiikan oppimista. Lapsilla oli omat reissuvihkot (A5). Lapset kirjoittivat kaikki viestit "reissareihinsa" itse, jäljentäen ne aikuisen kirjoittamista malleista. Varsinkin alussa viestit olivat sähkösanomakieltä ja lyhyitä, mutta saivat myöhemmin enemmän side- ja täytesanoja.

Lapset pitivät esikouluvuodesta päiväkirjaa (A4 tai A5). Kaikki uudet asiat, jotka teimme, kirjasimme päiväkirjaan: luontoretkien aiheet, uudet liikuntalajit, retket ja suuret juhlapäivät. Päiväkirjaa kirjoitettiin itse, mallista jäljentäen ja persoonallisesti kuvittaen.

● lapset ja kodit arvioivat työviikkoa perjantaisin reissuvihkoihin liimatun pohjan perusteella. Joskus annettiin eri määriä tähtiä eri tehtäville tai väritettiin ruutu heränneeseen tunteeseen sopivalla värillä, joskus vain valittiin ylös tai alas osoittavien peukaloiden kuvista sopivampi.

● Teimme vuoden mittaan useita ompelutöitä: mm. kirjoimme vohvelikangasta, teimme pehmolelun ja kudoimme pienet matot. Silmän ja käden koordinaation kehittymisen ja kätten taitojen jalostumisen lisäksi ompelutyöt tunnetusti edellyttävät laskemista ja tilan hahmottamista.

● Leikkimateriaaliksi tarjosimme päivittäin runsaasti pelejä ja palapelejä sekä puhtaasti matemaattistakin materiaalia. Ennen kuin esimerkiksi loogiset palat tai värisauvat tulivat käyttöön opetustuokioissa, niistä oli rakennettu itsenäisesti taloja ja tauluja ja aitoja ja mitä nyt kuusivuotias vain voi kuvitella…

Kehittelen ja muokkaan yhä jatkuvasti itse materiaalia matematiikan opetuksen käyttöön. Oikeastaan paljon muuta ei tarvita kuin pahvia, sakset ja kynät, sillä parhaat ideat on itse kehitelty muista valmiista materiaaleista tai printattu netistä tai saatu vinkkinä kollegoilta. Laminoituina ne ovatkin sitten jo puoliksi ikuisia. Jatkuvasti heikkenevien määrärahojen myötä on ollut hyvä huomata, ettei kaikkea tarvitse ostaa, vaan paljon voi tehdä itse, lainata, kierrättää, pyytää vanhemmilta (munakennot, maitopurkit, napit ja siemenet) ja etsiä lasten kanssa luonnosta (kivet, kävyt, tammenterhot ). Moni materiaali voikin jäädä lapselle itselleen muistoksi ja tulevaisuuden iloksi ja hyödyksi omaan matematiikan salkkuun tai laatikkoon.

Vain tekemällä voi oppia – oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi.

Viimeksi päivitetty 15.12.2008 10:59